Paskalle tuntuu, mut siitä en jaksa jauhaa.
Viikonloppu, mitähän siitä sanois? No sillon perjantaina ei oikeen noussu päähän, ko fiksuna vedettii kebabaa siinä aluks. Kyllä sit kahentoista jälkee alko vähän tuntumaa, mut ei kauheesti hyädyttäny enää. Kuulin paskoja ja hyviä biisejä, join mustikkashotteja, pyörittelin roulettea, hengasin pitkästä aikaa enemmän veljenkans ja jäädyin tupakalla käydessä.
Lauantaina Tiia ja Taru sit tuli Somerolle, käytiin valokuvailemassa, katottiin Toy Story 2, sit pääsinki taas vauhtii ja aloin lantraamaan vikoja juatavia ja sain kermat loppumaa ennenko loppu mustikkashotin aineet. Eipä tua haitannu! Kävin baarilla juamassa kolme hyvää juatavaa ja lauloin äitinkaa Laulu Rakkaudelle karaokessa.
Yhen maissa oltiin Patakoskella, juteltii humalapäissämme Annikankans kissoista. Ei varmaa mistää muusta.
No aika pian lähettiinki sit takas Somerolle ja nukkumaan,
On ollu aika kiva viikonloppu, kunnes tänää iski tajuntaan esimerkiks etätyä. No, sain mä sen sit valmiiks, mut pisti se hermot sen verran kireelle, että ne on viälki. Ja tosiaan siit on reilut 2 tuntia ko sain sen tehtyä.
Muttei kai tähä ärtyneisyyteen pelkästään etätyä vaikuta, on täs kaikenlaista muutaki pään sisällä.
Uniki on jääny vähän vähiin, että pitäs tonne sänkyy täst raahautua kohtapualiin..
Paskoja asioita tapahtuu.
C'est la vie.
Silti, on se surullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti